1.10. Treeni 11/2

Ruuhkaa. Siis odottelua ja pelkkiä ei-teknisiä apuliikkeitä.

1.10. - Week 11 / Day 2 - Assistance Only

Chin-ups

3*3*bw pronated grip

Front Squat

6*20

5*50

4*60

3*70

3*80

3*90

2*100

3*1*100

Bench Press (medium-width grip)

12*20

7*50

5*60

3*70

2*5*80

4*80

Siellä pikkukopissa oli nyt yhtä jos toista urheiljaa voimailemassa, mm. 120 kilon raakarivesarjaa. Maksimi oli kuulemma "vain" 130, eikä osaamista kyykyn kautta ottamiseen. No, näitähän meillä tässä maassa riittää, ei noista hyviä painonnostajia saisi tehtyä enää millään tuossa vaiheessa. Ei toki tarvitsekaan, kukin tehköön juuri mitä haluaa. Kaiken hyvän lisäksi valot temppuilivat, joten välkkymisen sijaan reenattiin aika pimeässä.
Oma homma alkoi parilla leualla, sitten vähitellen pääsi tangon kimppuun. Vain etukyykkyä sataan kiloon asti, sitten penkkaamaan. Ei kovin hyvin mennyt, viimeisen sarjan jätin yhtä vajaaksi kun ei ollut varmistusrautoihin mahdollisuutta tuolla surkealla fitnesskeskus-penkillä. Oteleveyskin oli vähän epäselvä tuolla tangolla.

--

Täydennys: nyt Pakkiksella väännetään taas pikavoimatreenistä ja lajia tukevista painonnostoliikkeistä. Tuntuu että siellä puhutaan vähän toisten ohi. Mitkään Hennemannin periaatteet solurekrytaatiosta eivät välttämättä liity asiaan mitenkään, kun näyttää kovasti siltä että painonnostoliikkeet todella kehittävät urheilijoita muussakin kuin painonnostossa. Johan sen nyt on lapsellisen helppo osoittaa, ihan varmasti hyppään itsekin korkeammalle nykyään, ilman mitään hyppytreenejä. Ihan sama miten paljon hermostollista siirtovaikutusta minkäkin välillä on, kun yleisvoimataso kasvaa. Sama pätee tietysti myös voimanostoliikkeisiin apuliikkeisiin, mutta näissä liikkeissä on kummasti eroja vaadittavan kehonhallinnan suhteen. (Voimanosto on ei ole urheiluna puoliksikaan niin hienoa, eikä siitä mihinkään pääse. Lajeja voi ja pitää verrata keskenään, muun väittäminen on naurettavaa tasapäistämistä. Deal with it.) Yleisellä tasolla kaikenlaisesta kehonhallinnasta on hyötyä. Miksi sitten urheilijoiden välillä on eroja uusien urheilutaitojen oppimisessa? Vaikkapa voimistelijat (puhtaasti kehonhallintaan perustuva urheilulaji) oppivat kuulemma uusia urheilulajeja hyvin nopeasti. Tällaista eroahan ei pitäisi olla jos mitään siirtovaikutuksia ei olisi. Ei ihmisen liikkuminen voi nyt niin spesifiä olla ettei mikään taito tukisi toista.

Olen myös tasan eri mieltä Jto:n "liike itessään ei ole jotenkin räjähtäväksi luokiteltava, vaan se suoritustapa ratkasee" -heitosta, ainakin näiden pn-hommien suhteen. Tuossa sotketaan eri liikkeiden määritelmiä toisiinsa, turhaa hämärtämistä. Jos liikkeessä on suunnanmuutos siten, että tangon mennessä ylös kroppa menee alas eikä aktiivista työtä tehdä enää tangon nostamiseen, niin kyllä se vaan on aina räjähtävää hommaa. Jos tempauksenkin teet jatkuvalla yhdensuuntaisella lihastyöllä, niin se ei ole enää tempaus vaan voimatempaus. Samoin työntö, jos siinä ei ole räjähtävää komponenttia niin punnerrukseksi menee, ja se on jo toinen liike. Painonnostoliikket ovat tällä määritelmällä aina räjähtäviä, tässä ei ole mitään keskusteltavaa. (Niistä määritelmiä voidaan sitten varmasti vääntää vaikka maailman tappiin asti, mutta siitä ei tietysti ole mitään hyötyä.)

Long story short: onneksi harrastan painonnostoa, niin ei tarvitse miettiä mitään riven ja tempauksen siirtovaikutuksia. Ellei joku diletantti tule väittämään että tempaus ei kehitä tempausta, koska sehän vasta huumoriksi menisi. Samaan kastiin lasken väittelyn painonnoston spesifeistä apuliikkeistä, kuten erilaisista vedoista. Ne kehittävät aina tiettyä osaa lajinostosta, joten niiden hyöty ja tarve vaihelee heikkouksien mukaan. Voidaan kuitenkin luonnollisesti sanoa, että ne ovat yleisesti hyödyllisiä.